sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Karen Harper: Kivimetsä


Harlequin AB. Suomennettu 2006, suomentanut Virpi Kuusela. s. 383
Ilmestynyt englannin kielellä 2002. Alkuperäinen teos The Stone Forest.

Kivimetsä kertoo Jenna Kirkistä, joka palaa kotiin Stone Countryyn. Stone Countryssä on paljon muistoja, jotka tuovat mieleen tuskallisia muistoja. Hän kokee kuitenkin olevansa sen verran vahva, että pystyy vastustamaan niitä ja pikku hiljaa hän alkaa selvittämään ystävänsä Cassien kanssa kuusitoista vuotta sitten tapahtunutta rikosta: kuka kidnappasi hänet ja hänen siskonsa Mandin? Se on ainakin varmaa ettei joku tai jotkut halua hänen saavan selville salaisuuksia.

Kivimetsä oli mielestäni mukavan kepeää luettavaa ja se sopi hyvin sateisiin kesäpäiviin. Minulla oli pienehkö aavistus siitä, kuka oli syyllinen, mutta kirja pääsi siitä huolimatta yllättämään. Kivimetsä olikin kelpo dekkari ihmissuhteineen, rikoksineen ja henkilöhahmoineen - juuri sellaista rikoskirjallisuutta, jossa siviili selvittää rikoksen ratkaisun. Itse pidin Jenna Kirkin ammatista eli hän oli majan rakentaja, joka tekee majoja puihin - niin lapsille kuin aikuisille. Tämä onkin meidän perheessä erittäin ajankohtaista, sillä majapuut odottavat kasassa ja kirjasta sain pari vinkkiä.

Kirjan on lukenut myös

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Marja Toivio: Suljettu ovi


Minerva. Ilmestynyt 2008. s. 191

Suljettu ovi kertoo 35-vuotiaasta tosi-tv-toimittaja Mari Toikosta, joka kohtaa eräänä päivänä työmatkallaan Mikon. Heille tulee kiihkeä suhde, jossa on myös vakavampikin puoli: Mikon sisko Merja. Merja on mielenterveyspotilas, joka yrittää selvitä joka päiväisestä elämästä. Mari saa ajatuksen kirjoittaa kirjan, Suljetun oven, joka on tosi-tv:nen kertomus siitä, millaista on olla mielenterveyspotilas Suomessa. 

Suljettu ovi käsitteli aihetta, joka on tänäkin päivänä hyvin ajankohtaista eli mielenterveyspotilaiden hoitoa ja sitä, miten huonot resurssit ovat. Kirjaan oli tuotu tosi-tv:stä kontrastia, mutta mielestäni kirja olisi ehkä toiminut paremmin ilman Maria sillä kahdessa persoonassa kirjoitettu kirja oli mielestäni raskaampaa luettavaa kuin tästä aiheesta. Ehkä kirjailija oli halunnut tällä tavalla erottua muista aihetta käsittelevistä kirjoista? Sen huomasin, että aihe on kirjailijalle hyvin tärkeä ja että hän oli paneutunut asiaansa. Kirja jäi myös mietityttämään, ei pelkästään sillä mitä kirjan henkilöille tapahtui vaan myös sen suhteen, että kirjassa oli henkilöitä jotka muistuttivat aika paljon joitakin minulle läheisiä henkilöitä ja aloin pohtimaan omaa suhdettani heihin. Kirja antoikin paljon ajattelemisen aihetta yhteiskuntamme tilasta.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Jussi Siirilä: Maurin päivä


Gummerus. Ilmestynyt 2003. s. 256

Maurin päivä sijoittuu 80-luvulle ja tapahtumat tapahtuvat yhtenä päivänä eli Maurin päivänä jolloin Mauri-myrsky rellesti Suomessa. Kirjan keskeisessä roolissa ovat ison egon omaava Mauri, joka viettää nimipäiväänsä sekä hänen isänsä, Valtteri, joka pohtii miten hän on saanut niin itsekkään pojan ja samalla hän muistelee aikaa, jolloin Suomessa sodittiin.

En olisi varmaan tarttunut koskaan Maurin päivään ellen yrittäisi suorittaa Helmet-lukuhaaste 2017:tta. Kirja nimittäin täytti mm. paikkakunta ja yhdenpäivän romaani kohdat, joten se valikoitui kirjastosedän suosituksesta lukupinoon. Jussi Siirilän teksteihin tutustuinkin luettuani Konsultin kompuroinnin Lapin emiiriksi teoksen, joten ihan uusi tuttavuus ei hän ollut. Muistan sen, että pidin Siirilän tavasta kertoa tarinaa, joten tartuin mielenkiinnolla tähän kirjaan.

Aluksi ihmettelin kirjailijan tapaa kirjoittaa ja pidin kirjaa sekavana. Mietin, että luenko tätä kirjaa ollenkaan loppuun. Kunnes vastaan tuli Valtteri, joka vuorostaan toi kirjaan selkeyttä. Kirjan edetessä tajusin sen, että Mauri oli täysin sekaisin oleva juoppohullu virkamies, joka eli täysin omassa maailmassaan. Pakko myöntää, että Mauri on yksi vastenmielisistä ihmisistä joita olen koskaan "tavannut"! Niin itseään täynnä, narsistisia piirteitä omaava omaan napaan tuijottava mies, joka herätti vastenmielisiä tunteita. Hyi.

Maurin isästä, Valtterista, muodostui ehdottomasti erittäin mielenkiintoinen henkilö ja olisin mielelläni lukenut enemmän hänestä. En ole ollut koskaan kiinnostunut Suomen sodista, mutta hänen kertomanaan tarinasta muodostui kiehtova. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä Jussi Siirilä on saanut esikuvat kirjaansa, sen verran realistisilta ne vaikuttivat.

En yleensä lue tämän tyyppistä kirjallisuutta, sillä politiikka ja sota eivät kiinnosta minua, mutta tämä on ehdottomasti yksi taidokkaimmista kirjoista joita olen lukenut. Ei ihme, että kirjastosetä suositteli tätä minulle.

Kirjan on lukenut:

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hanna Hauru: Jääkansi


Like. Ilmestynyt 2017. s. 117

Jääkansi sijoittuu sotien jälkeiseen Suomeen ja tapahtumapaikkana on nimeämätön pieni pitäjä. Tyttö on isätön sen jälkeen, kun isä menehtyy sodassa ja äiti, Betti, menee naimisiin uuden miehen kanssa, jonka tyttö nimeää Pahaksi. Paha on erittäin julma mies, jolle maistuu viina. 

Jääkansi oli erittäin vaikuttava teos. Vaikka aihe on rankka, Hanna Hauru on kirjoittanut aiheesta tavalla, joka ei tunnu lukijasta raskaalta ja kirjan luin melkein saman tien, kun sen aukaisin. Kirjan kuvaukset ovat realistisia ja vaikka aiheet ovat välillä hyvin viiltäviä, en itse kokenut niiden olevan raskasta luettavaa. Minusta oli kiehtovaa lukea tytön surkeasta elämästä, jossa oli hieman toivon pilkahdusta. Bettistä, välinpitämättömästä äidistä joka silti hieman ajatteli ensimmäistä lastaan. Pahaa, jonka pahansuopuus oli koskettavaa, mutta silti hänestä löytyi hieman jumalaa pelkäävää ihmistä.  

Jääkansi oli erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus henkilöhahmoineen ja historiaan viittavineen tapahtumiin. Suosittelen lämpimästi.

Kirjan on lukenut myös

tiistai 30. toukokuuta 2017

David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (#1 Chiang Main eettinen etsivätoimisto)


Otava. Suomennettu 2016, suomentanut Antero Tiittula. s. 380
Ilmestynyt englannin kielellä 2016. Alkuperäinen nimi Murder at the House of Rooster Happiness.

Ladarut Patalung on thaimaalaisen sairaalan hoitoeetikko, jonka tehtävänä on ratkoa potilaidensa ongelmia ja pyrkiä kiinnittämään huomiota sairaalan epäkohtiin. Hän on työssään hyvä ja sen myötä tuttu poliisi pyytää häntä ratkomaan myös erästä tapahtumaa, johon Ladarut tarttuu mielellään. 

Kuolema Kukko-onnen majatalossa oli kirja, joka tarjosi lukijalleen aisteja kutkuttavia thaimaalaista kulttuuria niin ruoan kuin thaimaalaisen ajattelutavan osalta. Mielestäni kirjassa tapahtuneet ongelmat ja rikos jäivät kuvausten varjoon ja huomasin nauttivani suunnattomasti kuvauksia mitä herkullisimmista ruokalajeista tai kuvausta siitä, miten thaimaalainen käyttäytyy ja ajattelee. Välillä huomasin esimerkiksi hymyileväni thaimaalaisten tapaan ja ajattelin, että osaltaan me suomalaiset olemme yhtälailla samaan tapaan etäisen kohteliaita kuin thaimaalaisetkin ovat. 

Mielestäni Kuolema Kukko-onnen majatalossa oli rauhoittava dekkari, joka ratkoo perinteiseen tapaan tapahtunutta rikosta. Kirjaa lukiessa ei sopinut kiirehtiä vaan sitä piti nauttia askel kerrallaan. Loppuun olisin tosin kaivannut sanastoa, joka olisi selittänyt esimerkiksi "khun" sanan merkityksen. Jouduin aika paljon käyttämään sanakirjaa joidenkin sanojen kohdalla.

Kirja sopii hyvin esimerkiksi Agatha Christien ystäville. Kirjan on viitattu muistuttavan Alexander McCall Smithin Mma Ramotswen -kirjasarjaa, mutta itse en osaa sanoa asiasta mitään, koska en ole tutustunut vielä kyseiseen sarjaan.

Kirjan on lukenut myös

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Laura Gallego García: Vastarinta (#1 Idhunin kronikat)


Bazar. Suomennettu 2010, suomentanut Satu Ekman. s. 543
Ilmestynyt espanjan kielellä 2004. Alkuperäinen nimi Memorias de Idhún. La Resistencia.

On olemassa planeetta, Idhun, jonka ovat vallanneet shekit julman Ashran Nekromantin johdolla. Idhunista on paennut niin moni kuin on mahdollista - velhoista ym. yliluonnollisiin olentoihin- Maahan. Heitä jahtaa puolestaan Ashranin käskyläinen Kirstash, jonka erityinen tehtävä on surmata viimeinen yksisarvinen ja viimeinen lohikäärme. Valitettavasti hänen tielleen sattuvat nuoret Victoria ja Jack, jotka liittyvät Ashran Nekromantia vastustavaan vastarintaan. Vastarinnassa toimivat velhot Shail ja prinssi Alsan. Vastarinnan tehtävä on kerätä kokoon kaikki mahdolliset liittolaiset rotuun katsomatta ja saada kukistetuksi paha Ashran Nekromanti.

Upea. Kerta kaikkiaan äärimmäisen koukuttava kirja! Rakastuin Garcían luomaan fantasiamaailmaan ja sen henkilöihin, sillä hänellä todellakin on tarinan luomisen taika. Vastarinta on yli 500 sivuinen kirja, mutta se ei tuntunut missään vaiheessa puuduttavalta vaan sivut kääntyilivät kuin itsekseen. Kirjassa on paljon tuttuja fantasiaelementtejä, mutta se miten se oli kerrottu, oli täysin omaa kertomusta. Kirjaa on vaikea kuvailla sanoilla, mielestäni se pitää itse lukea että huomaa sen, miten hienovireinen kertomus Vastarinta on. Vastarinta on täydellinen paketti hyvää vs. pahaa, rakkaustarinaa ja kolmiodraamaa sekä oppimista itsestään.

Se, mikä minua aluksi ihmetytti, oli "uusien" sanojen käyttö: en nimittäin muista koskaan lukeneeni sellaisista sanoista kuin nutuutti, halatti, tuuskahti, varoasento, epäkkään, siilautui ja kymi. Osaa sanoista luulin suomentajan keksimiksi, mutta tutustuminen sivistyssanakirjaan selitti mm. varoasennon tarkoittavan taisteluasentoa. Tälläisten sanojen käyttö kirjassa oli loppujen lopuksi aika hienoa, sillä ne toivat persoonallisuutta tarinaan. Ehkäpä ne selittivät osaltaan kirjan taikaa?

Kirjan ovat lukeneet myös:

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Shari Lapena: Hyvä naapuri


Otava. Suomennettu 2017, suomentanut Oona Nyström. s. 316
Ilmestynyt englannin kielellä 2016. Alkuperäinen nimi The Couple Next Door.

Anne ja Marco ovat yli kolmikymppinen aviopari, joilla on puolivuotias lapsi, Cora. He ovat erittäin säntillisiä vanhempia, jotka esimerkiksi palkkaavat lapsenvahdin, kun ovat lähdössä jonnekin. Tällä kertaa lapsenvahti tosin ei pääse tulemaan hoitamaan Coraa, joten Anne ja Marco päättävät ottaa mukaansa itkuhälyttimen ja käyvät katsomassa Coraa puolen tunnein välein, kun ovat juhlimassa naapurissa. Kunnes heidän palattuaan yöllä kotiinsa he huomaavat, että Cora on kadonnut... Alkaa itsesyytösten ja omien tekojen epäily. Miten hyvät ja kunnialliset vanhemmat ovat saattaneet hylätä oman lapsensa?

Hyvä naapuri oli tiivistunnelmainen jännäri, jota ei voinut jättää kesken. Shari Lapena on kirjoittanut kirjan, jossa koukuttava juoni kuljettaa lukijaansa monissa asioissa ilman, että lukija menee niistä sekaisin. Mielestäni se toimi todella hyvin ja pidin erittäin paljon kirjasta, sillä se oli kirjoitettu tavalla jota jaksaa lukea ilman turhautumista. Tosin, arvasin syyllisen jälleen kun hän astui näyttämölle ja joissakin kohdissa mietin, voiko/oliko asia niin kuin oli ensin kirjoitettu (palailin aina taakse päin kirjassa näiden pienten epäkohtien vuoksi), mutta kirjaa oli siitä huolimatta hyvin mielenkiintoista lukea. Kirjaa on kehuttu vuoden puhutuimmaksi uudeksi trilleriksi ja en ihmettele, sillä siihen oli paljon aineksia. Hyvä naapuri oli juuri sellainen kirja jota saa ja pitää kehua. Jään mielenkiinnolla odottamaan lisää kirjallisuutta Lapenalta.

Kirjan ovat lukeneet myös: