keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Shari Lapena: Hyvä naapuri


Otava. Suomennettu 2017, suomentanut Oona Nyström. s. 316
Ilmestynyt englannin kielellä 2016. Alkuperäinen nimi The Couple Next Door.

Anne ja Marco ovat yli kolmikymppinen aviopari, joilla on puolivuotias lapsi, Cora. He ovat erittäin säntillisiä vanhempia, jotka esimerkiksi palkkaavat lapsenvahdin, kun ovat lähdössä jonnekin. Tällä kertaa lapsenvahti tosin ei pääse tulemaan hoitamaan Coraa, joten Anne ja Marco päättävät ottaa mukaansa itkuhälyttimen ja käyvät katsomassa Coraa puolen tunnein välein, kun ovat juhlimassa naapurissa. Kunnes heidän palattuaan yöllä kotiinsa he huomaavat, että Cora on kadonnut... Alkaa itsesyytösten ja omien tekojen epäily. Miten hyvät ja kunnialliset vanhemmat ovat saattaneet hylätä oman lapsensa?

Hyvä naapuri oli tiivistunnelmainen jännäri, jota ei voinut jättää kesken. Shari Lapena on kirjoittanut kirjan, jossa koukuttava juoni kuljettaa lukijaansa monissa asioissa ilman, että lukija menee niistä sekaisin. Mielestäni se toimi todella hyvin ja pidin erittäin paljon kirjasta, sillä se oli kirjoitettu tavalla jota jaksaa lukea ilman turhautumista. Tosin, arvasin syyllisen jälleen kun hän astui näyttämölle ja joissakin kohdissa mietin, voiko/oliko asia niin kuin oli ensin kirjoitettu (palailin aina taakse päin kirjassa näiden pienten epäkohtien vuoksi), mutta kirjaa oli siitä huolimatta hyvin mielenkiintoista lukea. Kirjaa on kehuttu vuoden puhutuimmaksi uudeksi trilleriksi ja en ihmettele, sillä siihen oli paljon aineksia. Hyvä naapuri oli juuri sellainen kirja jota saa ja pitää kehua. Jään mielenkiinnolla odottamaan lisää kirjallisuutta Lapenalta.

Kirjan ovat lukeneet myös:

maanantai 8. toukokuuta 2017

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja tähtien tiellä (#7 Himoshoppaaja)


WSOY. Suomennettu 2015, suomentanut Irmeli Ruuska. s. 471
Ilmestynyt englannin kielellä 2014. Alkuperäinen nimi Shopaholic to the Stars.

Himoshoppaaja-sarja on edennyt seitsemänteen osaan, jossa Becky perheineen muuttaa väliaikaisesti Hollywoodiin, jossa vilisee tietysti julkkiksia. Becky on aivan ihastuksissaan! Hänen haaveenaan on päästä stailaamaan Hollywoodin kovimpia nimiä ja hän on valmis tekemään ihan mitä vain sen eteen. Sen seurauksena hän on vaarassa menettää aviopuolisonsa Luken, vanhempansa, ystävänsä, maineensa sekä itsekunnioituksen. Mutta nehän ovat vain pieniä sivuseikkoja menestymisen tiellä.

Himoshoppaaja tähtien tiellä oli käynyt minulla jo kerran lainassa, mutta en ehtinyt sitä silloin lukemaan. Tälläkin kertaa kirjan lukeminen meni hilkulle, sillä palautuspäivä läheni. Mietin pari kertaa, lukisinko tämän kirjan vai palauttaisinko kirjastoon - päätin kuitenkin lukea, sillä olen aina tykännyt Himoshoppaaja-kirjoista. Ne ovat olleet aina mukavaa aivot narikkaan -viihdettä.

Pakko myöntää, että kirja ei ollutkaan niin hyvä kuin odotin ja mielestäni Himoshoppaaja tähtien tiellä oli hieman tylsähköä luettavaa. Odotin, että kirja olisi saanut minut nauramaan, mutta tällä kertaa se vain ärsytti. Becky oli niin naiivi ja itsekäs, että teki mieli ravistella koko ihmistä. Sen lisäksi ihmetytti alussa se, että Becky oli ilmoittautunut kovaan juoksukisaan ja pärjäsikin rapakuntoisena (?) yllättävän hyvin. Sen lisäksi minulla tuppasi hieman ärsyttämään jopa se, että hän voi vaarantaa megaluokan elokuvankin. Okei, kirjahan on fiktiota, mutta mielestäni se oli aika absurdia. 

Kirja loppuu lupaukseen seuraavasta jatkosta. Itse en tosin tiedä, jaksanko enää lukea Himoshoppaajan tarinaa enempää. 

Himoshoppaaja tähtien tiellä ovat lukeneet myös:



tiistai 2. toukokuuta 2017

Juhani Aho: Papin rouva


Ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1893. 
Kuvan painos ilmestyi vuonna 2011. s. 270

Papin rouva jatkaa Ellin tarinaa siitä, mihin Papin tytär ilmeisesti jäi (en ole vielä lukenut Papin tytärtä, joten en voi sanoa, mihin se kirja jäi). Elli on avioitunut pastorin, Mikon kanssa ja avioliitto on onneton. Jos kaikki olisi mennyt toisin, hän olisikin lähtenyt ylioppilas Olavin mukaan - jos Olavi vain olisi palannut takaisin niin kuin oli luvannut. Lopulta Olavista tuli kaukainen haave vuosien kuluessa eteen päin.

Kunnes eräänä kauniina kesäisenä päivänä Olavi saapuu Tyynelään - ja herättää Ellin vanhat tunteet eloon. Alkaa tunteiden myllerrys ja asioiden pähkäily sekä Ellin, että Olavin osalta. Voisi sanoa, että kirja olikin melkoista jahkaamista ja kuin 1800-luvun Kauniit ja rohkeat! Kirjaa olikin hyvin mielenkiintoista lukea, sillä pitihän se saada selville tuleeko Ellistä ja Olavista paria vai jatkaako Elli onnettomassa avioliitossa Mikkonsa kanssa. Papin rouva sai välillä traagisiakin piirteitä, mutta sitten tarina sai toisenlaisen suunnan. Papin rouva on siitä mielenkiintoinen, että se on ilmestynyt jo 1800-luvun lopulla, mutta toimii hyvin myös tänä päivänäkin. Pitänee varmaan lukea enemmän suomalaisia klassikoita, sillä klassikot ovat hyvin ajatuksia herättäviä ja opin aina jotain suomalaisesta historiasta.

Papin rouvan on lukenut myös:
Salla
Paula

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (#1 Hopea)


Aula & Co. Suomennettu 2016, Jussi Korhonen. s. 451
Ilmestynyt englannin kielellä 2015. Alkuperäinen nimi Red Queen.

Eletään tulevaisuudessa ja maailmaa hallitsevat hopeiset, joiden veri on sananmukaisesti hopean väristä. Hopeisilla on kammottavia kykyjä, joita he käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen. He ovat myös kopeita ja ylimielisiä ja he todellakin tietävät paikkansa. Hopeisia palvelee punaisen veren mukaan nimetyt punaiset, joilla ei ole kykyjä ja he ovat tavallisia. Kunnes erään onnettomuuden myötä selviää, että ainakin yhdellä punaisella, Mare Barrowilla, ilmenee jopa hopeisia pelottavampi kyky. Onnettomuuden myötä hänestä tehdään hopeisten prinsessa, jonka tulee naida toinen prinsseistä. Mare joutuu tutustumaan hopeisten kammottavaan hovielämään, mutta samalla myös taistelemaan paikastaan vihollistensa joukossa.

Punainen kuningatar oli nopeatempoinen luettava, jonka juoni tuntui vaihtuvan välillä lennossa. Välillä oli pakko palata hieman taakse päin, että pääsisin takaisin juoneen sisälle ja välillä jouduin miettimään tarinan kulkua, sillä välillä juoni tuntui hyppivän turhan nopeasti eteen päin. Kirjan henkilöt olivat välillä hieman läpinäkyviä ja itse pidin Maren ja hänen suhdettaan vanhempiinsa aika etäisenä, mutta toisaalta sisarukset tuntuivat olevan hänelle hyvin tärkeitä. Mare oli hahmona hyvin vahva, mutta toisaalta hänellä oli naiivi puolensa, ja itse hahmona hän oli välillä hieman ärsyttävä. 

Punainen kuningatar ei tarjonnut minulle uutta lukuunottamatta asetelmaa hopeisista sekä punaisista: kirja sisälsi teinirakkautta ja kolmiodraamaa ja mustasukkaisia tyttöjä. Punainen kuningatar toi hyvin vahvasti mieleeni Nälkäpelin ja Outolinnun sekoituksen, mikä oli hyvin hämmentävää. Nostan hattua kirjailijalle kekseliäisyydestä ja siitä, että on jaksanut lähteä tekemään uutta dystopia-tyyppistä sarjaa, kun tarjonta alkaa olla runsasta. Mutta en tiedä, jaksanko lukea sarjan muita osia, jos ne ovat saman tyylisiä kuin sarjan aloittaja, Punainen kuningatar. Kirjan idea oli ihan hyvä, mutta minua itseäni häiritsi se, miten paljon muistutti näitä mainitsemiani sarjoja.

Kirjan ovat lukeneet myös:



keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Carita Forsgren: Auringonkehrä & Otavan Lukupäiväkirja

Olen välillä pyöritellyt käsissäni paperista Lukupäiväkirjaa, mutta en ole raaskinut sitä ostaa. Mutta kun tuli vuosia mittariin, sain yllätyksen postissa: Lukupäiväkirja! Onni on omistaa ihania ystäviä ja voi... Ihanan värikkäät kannet! Rakastuin. Selailin sivuja ja ihastelin kohtia, joita voi täyttää mm. lempikirjoista floppeihin. Tässä mukava lahjaidea sellaiselle, joka rakastaa kirjoja ja jolla on varmasti kaikki kirjat hyllyssä, vink vink. Luulen, että minulle tulee tarve ostaa sitten lisää, kun tämä kirja täyttyy. Ihanaa ettei kaiken tarvitse olla netissä ja kirjaa voi hyödyntää tämän bloginkin ylläpidossa.


Ensimmäisen kunnian Lukukirjasta sai Carita Forsgrenin Auringon kehrä.


Otava. Ilmestynyt 2010. s. 511

Päivänkehrä on lapsi, joka elää pienessä yhteisössä Säbme-maassa perheensä ja tätinsä perheen kanssa. Päivänkehrän äiti on näkijä ja hän on perinyt äidiltään saman kyvyn. Näkeminen ei ole aina selkeää, mutta näyt ovat välillä niin vahvoja, että niiden avulla Päivänkehrä selviää lapsesta aikuiseksi naiseksi: hänet kaapataan lapsena ja erilaisten sattumusten myötä hän kulkeutuu Säbme-maasta Kemetin maahan, jossa riittää ihmeitä pyramideista faaraoihin saakka. Kemetissä on hallitsija Akhanjati, Ra-jumalan valittu, jolla on yhteinen kohtalo Päivänkehrän kanssa.

Mielestäni Auringon kehrä oli kirja, jota oli nautinto lukea enkä kokenut sen olevan puuduttava lukukokemus vaikka sivuja olikin yli 500. Olen aina pitänyt historiallisista romaaneista, erityisesti sellaisista joista huomaa, että sen kirjoittamiseen on käytetty aikaa ja vaivaa, taustatyö on tehty hyvin ja historia on saatu kerrottua fiktiivisyyden kautta mielenkiintoisesti. Annankin ison plussan sille, että kirjailija on käyttänyt niitä nimiä, joita on ennen käytetty esimerkiksi Egypti oli Kemet. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia eikä juonitteluilta voinut välttyä. Forsgren on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija ja jos pitää Kaari Utrion kirjoista, suosittelen lämpimästi Auringon kehrää.

Kirjan ovat lukeneet myös:

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Thomas Enger: Valekuollut (#1 Henning Juul)


Otava. Suomennettu 2010, suomentanut Päivi Kivelä. s. 349
Ilmestynyt norjan kielellä 2010. Alkuperäinen nimi Skinndød.

Ei tarvita kuin utelias koiranulkoiluttaja, joka tekee järkyttävän löydön teltasta. Telttaan on tapettu nuori nainen, jonka tappo vaikuttaa maahanmuuttajan tekemältä. Tapaus vaikuttaa liian selvältä ja traagisen menneisyyden omaavalla toimittajalla Henning Juulilla alkaa soida hälytyskellot. Onko kaikki sitä miltä näyttää?

Valekuollut oli äärimmäisen koukuttava kirja, jota ei voinut laskea käsistään. Valekuollut on taidokkaasti kirjoitettu kirja, joka yllättää monessa kohtaa ja juoni tekee täyskäännöksen olematta kuitenkaan sellainen, joka vaikuttaa sotkuiselta. Pakko myöntää, että nautin ajastani Henning Juulin kanssa ja kunnon mysteerin parissa. Sen lisäksi minua kiehtoi miettiä Henningin omaa menneisyyttä ja traagista onnettomuutta, jossa menetti poikansa Jonaksen. Thomas Enger osaa kirjoittamisen taidon ja en ihmettele yhtään, että häntä on ylistetty yhdeksi parhaimmaksi norjalaiseksi dekkaristiksi. Suosittelen lämpimästi.

Valekuolleen ovat lukeneet myös:

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kemin prosaistit: Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi


Nordbooks. Ilmestynyt 2012. s. 83

Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi on jatkokertomus, joka ilmestyi paikallislehdessämme Merilapin Helmessä kesällä 2011. Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi on kuuden kemiläisen prosaistin tuotosta, jossa on arvottu kirjoitusvuorot. Tuolloin oli mielenkiintoisia aiheita, joista tarinan punaiseksi langaksi muodostui kuntaliittymät.

Jatkokertomus oli nopeatempoinen ja satiirimainen kertomus kuntaselvittäjä Urho Lillukasta, jolle sattui ja tapahtui yhtä riippuen siitä, kuka oli kirjoitusvuorossa. Välillä kertomus meni todella absurdiksi seikkailuksi, mutta viimeinen osa onneksi toi ryhtiä jatkokertomukseen. Osasin arvata, millainen loppu tulee olemaan, mutta sitä en osannut arvata kuinka viihdyttävä se loppujen lopuksi oli.

Ilman Helmet lukuhaaste 2017 olisin tuskin tullut tarttuneeksi tähän kirjaan, mutta nyt tällä kirjalla sai kuitattua ainakin kotipaikkakuntani ja politiikka -kohdat. Kirjassa oli myös ainesta jännityskertomukseen ja huumoria siitä ei puuttunut. Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi  oli mielestäni ns. äijäromsku, jonka parissa viihtyi myös naispuoleinenkin lukija. Minusta oli myös mukavaa, että jokaisesta kirjailijasta oli myös pieni esittely ja itselleni tuli muutama uusi tuttavuus tämän kirjan myötä.